tiistai 27. joulukuuta 2011

Näpertelijän paluu joulukiireviidakosta!

Joulu on ihanaa, mutta kiireistä aikaa - ja kun kaiken haluaa tehdä itse, joulutouhut pitää aloittaa jo loka-marraskuussa. Viime päivityksen jälkeen on leivottu, kudottu, vietetty kahdet synttärit, nyprätty joulukortteja ja tuherrettu useampaa pienempääkin projektia.

Eniten stressiä koko joulun alusaikana teettivät varmaan lahjaksi tarkoitetut lapaset, sillä töissä oli melkoista haipakkaa pidemmän aikaa joulun alla eikä ylitöiden jälkeen ollut hirveästi energiaa tai mielenkiintoa kutoa. Tein kaksi paria lapasia, joista toiset tuli paketoitua niin nopeasti etten saanut niistä edes kuvia todisteaineistoksi ja toiset päätyivät pakettiin vasta päivän pari ennen jouluaattoa. Molemmat lapaset on kudottu yhdistelemällä kahta perusohjetta joita löytää esim. Novitan sivuilta. Lankana käytin pääasiassa Seitsemää veljestä, väreinä sininen-valkoinen (FC Chelsea) ja punainen-musta-valkoinen (AC Milan). Toisen lapasparin musta lanka oli kaapin perukoilta löydetty rullanloppu, joka sattui olemaan saman paksuista Seitsemän veljeksen lankojen kanssa.


Potkupallolapaset

Ranteen joustinneule on kudottu tavalliseen tapaan 2 oikein, 2 nurin. Joustinneuleen kohta on kudottu 48 silmukalla koon 3 puikoilla, mutta neuleen vaihtuessa ainaoikeaan tein kahden nurjan silmukan väliin yhden silmukan lisäyksen per puikko. Neuleen vaihtuessa vaihdoin työhön numeroa isommat puikot joten peukalokiilaa ei tarvinnut kutoa lainkaan.

Kaikkein hankalimmaksi osoittautui joukkueen nimen kirjailu lapaseen. Normaalilla teräväpäisellä parsinneulalla kirjonnasta tuli ihan hirvittävä ja olin jo heittämässä pyyhkeen kehään koko kirjonnan suhteen. Onneksi bongasin kauppareissulla oikeanlaisen neulan ja kirjontakin onnistui ennen jouluaattoa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Suklainen syyskakku

Päätin jo kuluneella viikolla kokeilla leipomisrintamalla jotain ihan uutta. Halusin tehdä syksyisen kakun mutta koska en pidä perinteisestä kermakakusta, sen piti olla jotain ei-ällöttävän-makeaa suklaista jossa ensimmäisenä makuaistimuksena suuhun ei hyökkäisi sokerikermassa uitettu mansikkahillo. Testiin päätyi siksi resepti, jossa on alle desi sokeria ja osa jauhoista on korvattu jauhetulla mantelilla.

Suklainen syyskakku
yksi iso tai kaksi pientä kakkua

250 g tummaa suklaata
250 g voita
5 kananmunaa
¾ vaaleaa muscovadosokeria (tummakin käy)
1 ¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
75 g mantelijauhetta

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja siivilöi seos vaahtoon. Lisää mantelijauhe ja suklaa-voiseos ja sekoita kunnes aineet ovat sekoittuneet hyvin.

Vuoraa yksi 23 x 23 cm:n kokoinen kakkuvuoka tai kaksi pientä halkaisijaltaan 20 cm:n kakkuvuokaa leivinpaperilla. Kaada kakkutaikina vuokaan tai tasaa taikina pikkuvuokiin ja paista isoa kakkua 160°C asteisessa uunissa n. 35 minuuttia tai pieniä n. 25-30 minuuttia. Kakku on valmis kun sen keskelle työnnettyyn coctailtikkuun ei tartu taikinaa. Jäähdytä kakku hyvin. 

Kakkupohjasta tulee melko mutakakkumaisen kiinteä. Halkaisin täysin jäähtyneen kakkupohjan ja laitoin väliin täytteeksi hieman survottua hillottua mansikkaa ja valkosuklaakermavaahtoa (50 g sulatettua valkosuklaata 1 dl:aan vaahdotettua kuohukermaa). Kuorrutin kakun kermavaahdolla ja asettelin päälle eilen tehdyt suklaalehdet. Suklaiset koristerakeet on ostettu kaupasta. Avot! Kakku oli erittäin hyvää mutta kokeilusta viisastuneena seuraavalla kerralla korvaan valkosuklaakermavaahdon suklaalla maustetulla tuorejuustolla, sillä kiinteä kakkupohja vaatii tykymmän täytteen ja kuorrutteen seuralaisekseen. Suklaista syksyä!

lauantai 15. lokakuuta 2011

Suklaalehdet

 

Päätin tänään kokeilla suklaalehtien tekemistä. Vähän lehviä luonnosta, hippunen hygieniaa ja sulatettua suklaata - miten vaikeaa se muka voi olla? Voi se. Lopputulos on silti väkertämisen arvoista, sillä suklaalehdillä saa ihanan syksyistä tunnelmaa leivonnaisiin. Seuraavassa muutama oivallus, jotka olisivat auttaneet - jos olisin tiennyt ne aiemmin...

Vinkki 1: Etsikää mahdollisimman paksuja lehtiä joissa on silti hyvin näkyvä lehtiruoti. Marja-aronia toimi hyvin, vaahterakin miten kuten mutta kaikki koivunlehteä ohuempi tahtoo repeillä irrotettaessa. Mitä pienempi ja sievempi lehti on, sitä todennäköisemmin se repeää.

Vinkki 2: Käyttäkää mieluummin kovempaa tummaa suklaata kuin pehmeää maitosuklaata. Itse ostin Pandan tavallista maitosuklaata ja lehtien irrotteleminen oli infernaalisen työn takana. Ohut suklaakerros suli silmissä joten pystyin irroittamaan maksimissaan pari kolme lehteä kerrallaan. 

Vinkki 3: Pakastakaa lehdet kunnolla ennen kuin edes yritätte irroittaa niitä "muoteistaan". Suosittelisin vähintään vartin pakastusta ennen irroittelurumbaa. Jos suklaa uhkaa sulaa, viiden minuutin lepuutus pakastimessa hoitaa homman. 

Kaikesta säheltämisesti huolimatta kokeilu onnistui ensimmäiseksi kerraksi sen verran kelvollisesti että lehdet päätyvät koristeeksi huomiseen syyskakkuun. 

 

torstai 13. lokakuuta 2011

25 faktaa - ei sisällä reseptiä!

"Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi haasta 5 ystävääsi. Jos minä merkitsen sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän."

Kiitos Lauralle haasteesta!

1. Olen neuroottinen pyykkien viikkaamisen ja kaappien järjestyksen suhteen.
2. Pelkään neuloja ja korkeita paikkoja. 
3. En voi sietää silliä tai graavilohta.
4. Voisin syödä pastaa ja suklaata päivittäin vaikka elämäni loppuun saakka ja kuolla onnellisena liikalihavuuden tuomiin elintasosairauksiin.
5. Innostun helposti ja olen loistava organisoimaan ja suunnittelemaan asioita. Hyvin suunniteltuhan on tunnetusti puoliksi tehty mutta toteutuspuoli kaipaisi silloin tällöin hivenen lisää vaivannäköä.
6. Rakastan kauniiden vihkojen ostelemista vaikken käyttäisi niitä.
7. En erota nopeasti oikeaa ja vasenta toisistaan. Suuntaa neuvoessani saatan käskeä kääntymään vasemmalle ja viitata samaan aikaan oikealle.
8. Kuuntelen rockia ja metallia mutta fanitan salaa Britney Spearsia.
9. Maailmankaikkeuden paras alkoholijuoma on keskiolut tölkistä juotuna.
10. Rakastan suklaata ja pähkinöitä mutten voi sietää pähkinäsuklaata.
11. Osaan vaihtaa autonrenkaat itse.
12. Olen opiskellut kuutta ulkomaista kieltä mutta osaan sujuvasti vain yhtä.
13. Ensimmäinen fanittamani bändi oli Queen, jonka hittejä tanssin jo vaippaihottumaiässä.
14. Olen ollut teini-iässä lakto-ovovegetaristi.
15. En ole koskaan ollut allerginen millekään.
16. Pystyn uppoutumaan hyvään kirjaan niin täysin että menetän ajantajuni enkä kuule tai näe ympäröivästä maailmasta mitään.
17. Pidän kynttilöistä, tuikkukipoista, lyhdyistä ja kaikesta vastaavasta, ja ostelen mielelläni tuoksukynttilöitä vaikken malta juuri koskaan polttaa niitä.
18. Pidän numeroiden pyörittelystä ja salainen toiveeni olisi työskennellä palkanlaskijana.
19. Lapsuusajan toiveammattejani olivat asianajaja, eläinlääkäri ja suomen kielen opettaja.
20. En ole koskaan murtanut ainoatakaan luuta kropastani.
21. En osaa kävellä korkokengillä.
22. Minulla oli pikkulapsena kaksi mielikuvitusystävää.
23. Olen joskus hieman hajamielinen mutta saatan muistaa terävästi hyvinkin turhia pikkuasioita. Tiesittekö, että aikuisella siilillä on noin 6000 piikkiä?
24. Ensimmäinen lemmikkini oli peltomyyrä.
25. Olen koukuttunut Windowsin Hertta-korttipeliin.

Oli yllättävän hankalaa keksiä 25 asiaa joita kaikki eivät jo tietäisi! Nyt kun homma on hanskassa, voisin heittää haasteen seuraavaksi siskolleni Jennille. Seuraavassa postauksessa onkin sitten tiedossa taas leipomisasiaa, sillä palan halusta kokeilla yhtä kakkuideaa jota olen pyöritellyt päässäni jo pari päivää. Jos testi onnistuu, laittelen tänne viikonloppuna reseptin ja kuvia suklaasyöpön syyskakusta.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Sipulisämpylät

Bongasin tämän reseptin Myllyn Parhaan sivuilta ja muokkasin sitä pikkuisen omanlaisemmaksi. Sipulin kanssa kannattaa olla tässä ohjeessa varovainen, sillä pieneksikin hakattu silppu maistuu yllättävän hyvin läpi. Itse lisäisin sipulia vaikka puuroon mutta ensimmäiseen satsiin tökätty tuplamäärä karvasteli jo omiakin makunystyröitä. Ohjeen mukaan tehty taikina jää pikkuisen löysäksi joten kädet ja työtaso kannattaa jauhottaa loppusiivouksia ajatellen, mutta valmiin sämpylän koostumus on paljon parempi löysästä taikinasta tehtynä.

Sipulisämpylät
n. 20 pientä tai 12 isoa sämpylää

½ l piimää
1 pkt hiivaa (50 g)
4 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
3 rkl öljyä
1 keskikokoinen sipuli
1 rkl sokeria
6 dl sämpyläjauhoja
siemeniä


Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää hiutaleet ja jätä seos peitettynä lämpimään paikkaan noin 20 minuutiksi. 
 
Leikkaa sipulit suikaleiksi tai kuutioiksi. Kuumenna pannu ja kuullota sipulikuutiot öljyssä. Ripottele sekaan sokeri ja jatka paistamista vielä hetken aikaa niin, että sipulit sokeroituvat vähän. Kaada sipulit jäähtymään lautaselle.

Kun taikinaseos kuplii lisää suola, sipulipalat, siemenet ja hiivaleipäjauhot. Alusta taikina pehmeäksi. Leivo heti saman tien sämpylöiksi. Painele sämpylät jauhotetuin käsin vähän litteämmiksi ja kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä.

Paista uunin keskitasolla 225ºC 10-13 minuuttia. Isompia sämpylöitä tehdessä paistoaika on hieman pidempi.


Sämpylät jäävät paistettaessa melko vaaleiksi kuten kuvista näkyy, mutta makuunhan moinen ei vaikuta. Voitelin sämpylät ennen paistamista siirapista ja vedestä 50/50-suhteella tehdyllä liemellä ja painelin päälle auringonkukansiemeniä. Seuraavaan satsiin menee kokeiluun sitten porkkanaraaste. Päälle sopisivat varmasti tosi hyvin myös esim. unikonsiemenet tai rouhitut pähkinät.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Toffee-suklaamuffinssit

Kävin eilen shoppailemassa ja mukaan tarttui - yllätys! - muffinssivuokia. Arvatenkin niitä oli ihan pakko päästä testaamaan heti tänään, ihan vain että näkee leviävätkö vuoat uunissa vai ei. Leivoksille vähintään yhtä perso karvaisempi puoliskoni löysi netistä aivan ihanan ohjeen, jota oli PAKKO kokeilla. Ohje ei siis ole omani, vaan alkuperäinen löytyy Kinuskikissan sivuilta. Kaikki blogin kuvat ovat toki omia otoksiani.


Toffee-suklaamuffinssit
n. 15 kappaletta


150 g voita
1 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa
200 g (2 levyä) Pandan toffeesuklaata


Leikkaa 100 g eli levyllinen suklaata veitsellä rouheeksi. Vaahdota voi ja sokeri ja lisää kananmunat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne kerman kanssa taikinaan. Lisää viimeisenä suklaarouhe nuolijalla sekoittaen. 

Laita pellille 15 muffinssivuokaa. Katko toinen suklaalevy paloiksi, yhdestä levystä tulee 15 palaa. Nosta jokaiseen muffinssivuokaan nokare taikinaa, aseta päälle suklaapala ja peitä taikinalla. Paista 225ºC uunissa keskitasolla noin 12 - 15 minuuttia.

 
Alkuperäisessä ohjeessa muffinssit tehtiin joko suklaasydämellä tai rouhimalla suklaa taikinaan ja sen jälkeen käyttämällä loppu suklaa kuorrutteeksi, mutta näin valmistettuna muffinssit eivät mielestäni kaipaa enää suklaisempaa makua. Koristelin muffinssit sirottelemalla niiden päälle tomusokeria, suklaalehdet on ostettu kaupasta.


Ensiaskel bloggaamiseen

Nyt se on sitten tehty - elämäni ensimmäinen blogi! Kesän vaihtuessa syksyksi ja marjasatojen kypsyessä syttyy aina hirveä hinku säilömiseen ja leipomiseen, ja iltojen pimentyessä lankakori alkaa aina jännästi huudella yläkaapin perukoilta. Elämässäni on aviomiehen ja neljän karvaturrin lisäksi kaksi asiaa, joita rakastan - leipominen ja käsityöt. Olen jo pienestä tytöstä saakka tykännyt näperrellä langoista yhtä sun toista enemmän tai vähemmän käyttökelpoista, eikä kuume ole iän myötä ainakaan parantunut. Leipomiseen hurahdin vähän myöhemmin, ehkä joskus yläasteikäisenä, mutta into loihtia kaunista ja hyvää on seurannut mukana siitä saakka. 

Tällä hetkellä työn alla on kaksi käsityötä, joista toinen on tyyppiä ikuisuusprojekti (sängynpeite) ja toinen menee valmistuttuaan lahjakääreeseen odottamaan joulua. Teen niistä omat postauksensa jahka jompikumpi edes uhkailisi valmistumisella, joten tämän päivän innostusponnistus kallistuu kyökin puolelle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Tervetuloa seuraamaan harrastelijaleipojan ja -nypertelijän elämää ja projekteja!